Kristalleja, raakoja tai hiottuja mineraaleja

Mineraaleja on yli 4600 erilaista, ja uusia mineraaleja löydetään joka vuosi. Mineraalin määritelmä on, että se on luonnon luoma kiinteä aine, joka on homogeeninen, kiteinen, epäorgaaninen ja määritelty kemiallisen kaavansa perusteella. Jos jaamme edellisen lauseen osiin, voi tulla vieläkin selvemmäksi, mitä pidetään mineraalina.

Luonnon luoma aine – mineraalit syntyvät geologisista prosesseista, jotka jatkuvasti tapahtuvat maaperässä. Mineraalien synty on pitkä ja vaihteleva prosessi, jossa eri aineet ja reaktiot maaperässä antavat kivelle sen ainutlaatuiset ominaisuudet. Synteettisiä jalokiviä ei voida laskea mineraaleiksi, koska ne luodaan laboratorioissa.

Epäorgaaninen – mineraalit eivät koostu eläin- tai kasvinosista eivätkä ne synny niistä, joten koralli, helmet ja meripihka eivät ole mineraaleja.

Määritelty kemiallisen kaavansa perusteella – kaikki olemassa oleva koostuu atomeista. Tiettyä määrää tiettyä määrää erilaisia atomilajeja kutsumme esimerkiksi vuorikristalliksi; jos massa koostuu muista atomilajeista, se on toinen mineraali. Vuorikristallin kemiallinen kaava on SiO2, eli jokainen piiatomi on yhteydessä kahteen happiatomiin.

Jalokiven määritelmä ei aina ole täysin selkeä. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että se on materiaali, jota käytetään koristeluun. Useimmat jalokivet ovat mineraaleja, mutta eivät kaikki. Esimerkkejä jalokivistä, jotka eivät ole mineraaleja, ovat muun muassa meripihka ja koralli, ja on myös pitkä lista ihmisen valmistamia jalokiviä, kuten synteettiset timantit ja rubiinit. On kuitenkin olemassa muutamia kriteerejä, joiden perusteella voidaan sanoa, lasketaanko jokin materiaali jalokiveksi. Nämä ovat kauneus, kestävyys, harvinaisuus ja hyväksyttävyys. Selitämme nämä käsitteet yksitellen:

Kauneus – materiaali on kaunista itsessään, tai siitä tulee vieläkin kauniimpi käsittelyllä, kuten kiillotuksella tai hionnalla.

Kestävyys – materiaali on riittävän vastustuskykyinen, jotta sitä voidaan käsitellä käyttökelpoiseksi koristeluun.

Harvinaisuus – luonnonmateriaaleissa on aina rajoituksia. Vaikka maapallon sisällä on jatkuvasti käynnissä valmistusprosessi, emme voi vaikuttaa siihen, mitä materiaaleja syntyy ja minkälaatuisina löydämme ne. Tästä syystä monia haluttuja jalokiviä valmistetaan synteettisesti. Synteettiset jalokivet ovat samanlaisia kuin luonnolliset, sekä kemiallisesti, optisesti että fyysisesti, ja siksi niitä on joskus erittäin vaikea erottaa luonnollisista.

Hyväksyttävyys – materiaalin hyväksyttävyys tekee tietyistä materiaaleista jalokiviä. Lasia ei hyväksytä jalokiveksi, vaikka se olisi kauniisti hiottu ja istutettu upeisiin koruihin. Materiaalin hyväksyttävyys tekee myös joistakin materiaaleista halutumpia ja kalliimpia kuin toisista. Esimerkiksi luonnollisia ja käsittelemättömiä mineraaleja pidetään halutumpina kuin synteettisiä vastineitaan, vaikka valmistetut kivet ovat usein monta kertaa kauniimpia. Materiaalin hyväksyttävyys määrää myös sen, mitä markkinoilla näemme. Esimerkki hyväksymättömästä materiaalista on uusi norsunluu.

Joten, mitä eroa on puolijalokivellä ja jalokivellä?

Ilmaisu puolijalokivi on vanhentunut ja harhaanjohtava. Puolijalokivi antaa kuvan, että kivi olisi vähemmän arvokas kuin jalokiveksi kutsuttu kivi. Monissa tapauksissa esimerkiksi hyvälaatuinen ametisti voi kuitenkin olla sekä kauniimpi että kalliimpi kuin huonolaatuiset safiirit ja rubiinit. Siksi puolijalokivi on ilmaisu, jota vältämme käyttämästä.

Sana kristalli voi tarkoittaa hieman eri asioita:

• Kiteiset materiaalit, jotka sisältävät kaikki mineraalit (katso otsikko ”Mineraali”).
• Raaka mineraali, joka on käsittelemätön ja jossa mineraalin kristallirakenne näkyy selvästi. Esimerkiksi luonnolliset vuorikristallikärjet.
• Hiotut kristallikärjet koruissa tai esimerkiksi kotialttarilla pidettäviksi. Nämä voivat olla valmistettu mineraalista, mutta myös esimerkiksi hiotusta lasista.
• Prismat ja Swarovskin kristallit ovat hiottua lasia, mutta niitäkin kutsutaan kristalleiksi.